Ovatko hyvät lukiot oikeasti hyviä? Entä johtaako rankinglistojen julkaiseminen lukioiden polarisoitumiseen. Kysymykset ovat olleet ajankohtaisia vähintään 14 vuoden ajan. MTV julkaisi vuonna 2002 ensimmäisen kerran listan Suomen parhaista lukioista. Toimittajat olivat poimineet käsin tiedot julkisista tulosluetteloista. Lukioselvityksen tulokset olivat kiinnostavia erityisesti Helsingin osalta. Selvityksen mukaan neljä Suomen parasta lukiota (Helsingin suomalainen yhteiskoulu, Ressun lukio, Helsingin normaalilyseon lukio ja Helsingin ranskalais-suomalainen koulu) toimii pääkaupungissa. Samaan aikaan viiden huonoimman lukion joukossa oli kolme helsinkiläistä lukiota (Helsingin Uuden yhteiskoulun lukio, Malmin lukio ja Helsingin yhteislyseon lukio).

Paras puoltoäänten keskiarvo oli Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa (34,4, kun laudaturista saa seitsemän pistettä, eximiasta 6, magna cum laudesta 5, cum laudesta 4, lubenterista 3 ja approbaturista 2) ja huonoin Helsingin yhteislyseon lukiossa (15,3). On syytä huomata, että puoltoäänten keskiarvoon vaikuttaa paitsi menestys kirjoitetuissa aineissa myös kirjoitettujen aineiden määrä. Lähtökohtana on siis se, että ”hyvissä kouluissa” opettajat saavat oppilailleen paljon puoltoääniä sekä korkeina arvosanoina että useina kirjoitettuina aineina.

Lukiotietojen kerääminen vaati neljältä MTV:n toimittajalta viikon työn. MTV lopettikin urakan vuoden 2005 jälkeen, eikä listoja julkaisu vuosina 2006 ja 2008. Vihdoin vuonna 2008 Korkein hallinto-oikeus velvoitti ylioppilastutkintolautakunnan luovuttamaan tulokset sähköisessä muodossa. MTV ja muut tiedotusvälineet ovat julkaisseet säännöllisesti lukiolistoja. Listojen julkaisemista on paheksuttu laajasti väittäen sen johtavan lukiokoulutuksen polarisoitumiseen?

Koulutuksen tasa-arvon näkökulmasta on huolestuttavaa, jos ranking-listat syventävät edelleen hyvin ja huonosti menestyneiden lukioiden eroja. Kyse olisi siis siitä, että erinomaisten yo-koetulosten herättämä huomio vetäisi aina vain ”suorituskykyisempiä” nuoria eliittilukioihin.

Helsinki koelaboratoriona

Onko tulosten julkaiseminen todella muuttanut lukioiden menestystä? Ilmiö olisi kaikkein selvimmin näkyvillä siellä, missä peruskoulun päättävillä on mahdollisuus valita monien eri lukioiden välillä. Eräänlaisena koelaboratoriona toimii juuri Helsinki, missä lukioon hakeutuvilla on monia vaihtoehtoja eivätkä etäisyydet lukioiden välillä ole kovin suuria maaseutuun verrattuna. Lisäksi erot eri lukioiden yo-koemenestyksessä pysyneet Helsingissä poikkeuksellisen suurina. Pääkaupungista löytyvät edelleen sekä Suomen parhaiten että huonoiten menestyneet lukiot. Samat eliittilukiot – kärkijoukossa Suomalainen yhteiskoulu, Ressun lukio, Helsingin normaalilyseo ja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu – menestyivät joka vuosi.

Yksinkertaisin oppilasainesta kuvaava mittari on lukioon päässeiden oppilaiden peruskoulun päästötodistusten keskiarvo. Tietoja kaikkien lukioon hyväksyttyjen oppilaiden keskiarvoista ei ole helposti saatavilla. Sen sijaan lukiot julkaisevat tietoja alimmasta sisäänpääsyyn oikeuttaneesta keskiarvosta.

Seuraavassa otokseen on valittu 22 Helsingissä toimivaa suomenkielistä yleislukiota, jotka ovat toimineet vuosina 2002-2014. Mukana ei ole lakkautettuja lukioita (Laajasalon, Malmin, Pohjois-Helsingin ja Suutarilan lukiot menestyivät huonosti vuoden 2002 lukiovertailuissa). Vertailukelpoisia tietoja alimmasta keskiarvosta ei ole saatavissa sellaisista lukioista, jotka järjestävät pääsykokeita tai painottavat valinnassa myös muita tekijöitä. Ruotsinkieliset lukiot on jätetty pois tarkastelusta, koska niihin ei ole vastaavaa kilpailua kuin suomenkielisiin lukioihin.

On tärkeää muistaa, että nimi eliittilukio viittaa paitsi nuorten koulumenestykseen myös heidän vanhempiensa koulutukseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Akateemiset vanhemmat arvostavat yleensä omaa koulutustaan ja teroittavat koulutuksen merkitystä myös lapsilleen. Eliittilukioihin hakeutuukin ennen muuta parhaiten koulutettujen vanhempien lapsia. Tätä ei ole valitettavasti mahdollista ottaa huomioon.

Sisäänpääsykeskiarvot muuttuneet

Sisäänpääsykeskiarvojen perusteella yo-kirjoitusten tulokset ovat jonkin verran lisänneet polarisoitumista Helsingin lukioiden kesken: sisäänpääsykeskiarvot ovat etääntyneet toisistaan. Muutokset eivät ole kovin suuria. Vuosien 1999 ja 2002 välillä lukiopaikkaan oikeuttavien alimpien arvosanakeskiarvojen keskihajonta liikkui välillä 0,50-0,65, kun se on tämän jälkeen ollut välillä 0,67-0,78. Sama pätee jos tarkastellaan lukiovertailuissa parhaiten ja huonoiten menestyneiden koulujen sisäänpääsyrajojen muutosta. Toisin sanoen lukiotulosten julkistaminen näyttää tuoneen hyviin lukioihin aikaisempaa enemmän peruskoulussa hyvin menestyneitä oppilaita, mikä on nostanut näiden koulujen sisäänpääsyrajoja.

Yo-tuloksissa vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut. Parhaimmat lukiot eivät ole kasvattaneet etumatkaansa (kuvio 1). Kuviossa on tarkasteltu neljän eliittikoulun eli Helsingin suomalainen yhteiskoulun, Ressun lukion, Helsingin normaalilyseon ja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulun sisäänpääsykeskiarvoja yo-tuloksia ja verrattu niitä koko otoksen vastaaviin lukuihin. Alkuperäisen eli vuoden 2002 rankingin keskivaiheille sijoittuneet Oulunkylän ja Töölön lukiot sekä rankingin huonoimmista Herttoniemen ja Helsingin uuden yhteiskoulun lukiot paransivat eniten tuloksiaan vuonna 2014 (otoksen kaikkien koulujen saama puoltoäänten määrä oli lähes sama vuonna 2002 ja vuonna 2014).

Kuvio 1. Sisäänpääsykeskiarvot (oikea asteikko) ja yo-tulokset (vasen asteikko) 22 helsinkiläislukiossa 1999-2014.

Sisäänpääsykeskiarvon nousu parantaa yo-tuloksia

Aineisto kertoo myös sen, että sisäänpääsykeskiarvo todella vaikuttaa yo-tuloksiin eli mitä korkeampi sisäänpääsykeskiarvo, sitä paremmat yo-tulokset kolmen vuoden kuluttua. Vaikutus ei tosin ole kovin suuri. Sisäänpääsykeskiarvon nostaminen puolella numerolla tuo yhden ylimääräisen puoltoäänen yo-kirjoituksissa.

Entä ovatko Helsingin parhaat lukiot parhaita myös silloin, jos otetaan huomioon niiden korkeammat sisäänpääsykeskiarvot? Tälle oletukselle perustuva tilastollinen malli selittää lähes 80 prosenttia puoltoäänten vaihtelusta. Yhden vuoden sisäänpääsykeskiarvon ja kolmen vuoden jälkeen lukiotulosten välillä on vahva tilastollinen yhteys (kuvio 2).  Kuviossa yksi piste kuvaa yhden lukion sisäänpääsykeskiarvoa ja kolmen vuoden jälkeisen yo-tuloksen yhteyttä. Eri vuosien pisteet on merkitty samalla tavalla.

Kuvio 2. Sisäänpääsykeskiarvon ja lukiotulosten välinen yhteys 22 helsinkiläislukiossa vuosina 2002-2014.

Malli ei kuitenkaan juurikaan muuta parhaiden lukioiden järjestystä: huippulukiot ovat huippuja, vaikka sisäänpääsykeskiarvo otetaan huomioon. Perinteisten huippulukioiden lisäksi esimerkiksi vuoden 2014 tuloksissa ainoastaan Lauttasaaren ja Maunulan lukiot pärjäsivät selvästi paremmin kuin vuoden 2011 sisäänpääsykeskiarvo olisi antanut ymmärtää.

Edellä kuvatut tulokset ovat alustavia. Niiden luotettavuutta heikentää se, ettei mukana ole kaikki Helsingin lukiot, ettei lakkautettujen lukioiden vaikutusta ole voitu ottaa huomioon, eikä käytettävissä ole ollut oppilaskohtaisia tietoja, esimerkiksi tietoja vanhempien koulutustaustasta, tuloista tai asuinpaikasta. Mukana ei ole myöskään tietoja lukioiden aloituspaikkojen määrän muutoksesta. Nämä tulokset eivät siis liity suoraan keskusteluun, jota on käyty siitä, miten hyvin yo-tulokset kuvaavat koulun vaikutusten lukiolaisten menestykseen yo-kirjoituksissa (ks. esim. http://www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit/kolumni/news_1808_id/303).

Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, ettei lukiolistojen julkaiseminen ole ainakaan dramaattisesti lisännyt koulutuksen epätasa-arvoa Helsingissä. Vertailussa parhaiten menestyneiden koulujen sisäänpääsykeskiarvot ovat hieman kohonneet suhteessa muihin, mutta yo-tulokset eivät ole vastaavasti muuttuneet. Toisaalta tulokset kertovat, että lukiohaussa voisi peruskoulutodistusten ohella painottaa enemmänkin hakijoiden valintatoiveita. Hakutoiveiden painotuksen lisääminen pudottaisi parhaimpien lukioiden alimpia sisäänpääsykeskiarvoja, muttei juurikaan heikentäisi yo-kirjoitustuloksia.

Lähteet

Hiilamo, Heikki: Helsingin hyvät lukiot ovat oikeasti hyviä lukioita. Yhteiskuntapolitiikka 67 (2002):4, 384—386. http://julkari.fi/bitstream/handle/10024/100258/024hiilamo.pdf?sequence=1

Hiilamo, Heikki: Lukioiden listaus pönkittää eliittilukioita entisestään. Helsingin Sanomat, vieraskynä 4.8.2008.

Pääkkönen, Jenni & Ansala, Laura: Tuloksellisuusrahoitus lukioissa: ongelmanratkaisua vai arpapeliä? Blogikirjoitus osoitteessa http://www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit/kolumni/news_1808_id/303 (Luettu 12.6.2015)

Sipilä, Jarkko: KHO ja yo-tiedot: julkisuus voitti. Blogikirjoitus osoitteessa http://blogit.mtv.fi/elinkautinen/2007/06/21/yo-vertailun-oikeusjuttu/ (Luettu 12.6.2015)

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *