Kulttuurihyvinvointi on hyvinvointia, joka syntyy kulttuurisessa yhteydessä. Kulttuurihyvinvointi perustuu jokaisessa ihmisessä olevaan kauneudentajuun, kuvittelukykyyn ja moraaliseen mielikuvitukseen. Kauneudentaju viittaa esteettiseen kokemukseen – aistein havaittuun, elettyyn ja koettuun maailmaan. Kuvittelukyvyssä on kyse sellaisen kuvittelemisesta, jota ei vielä ole olemassa. Moraalinen mielikuvitus ilmenee kykynä herkistyä tarkastelemaan maailmaa toisen ihmisen kokemusmaailmasta päin.

Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta. Hyvinvointi on yhä enemmän omakohtaista ja kokemuksellista. Vaurastuneessa hyvinvointiyhteiskunnassa se ilmenee elämän kokemuksellisena täyteytenä ja elämänlaadun parantumisena. Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa.

Kulttuurihyvinvointi ilmenee myös yhteiskunnallisena edistymisenä, sillä kaikki, mikä saa kokeilemaan, kokemaan ja ajattelemaan uusia asioita, luo mahdollisuuksia uudistaa yhteiskuntaa. Silloin ajatukset siirtyvät totunnaisuuksien tuolle puolelle, uusille urille. Mielikuvittelun ja uutta luovan leikillisyyden kautta ihminen saa mahdollisuuden liikkua todellisuuden ja kuvitellun, käsitettävän ja käsittämättömän sekä eilisen, nykyhetken ja tulevaisuuden maailmoissa kuten haluaa.

Kulttuurihyvinvointi on kaikkien ulottuvilla, sillä se perustuu aineettomiin voimavaroihin. Arjen realiteetit, terveystilanne tai sosioekonominen status eivät määrittele sitä, kenen elämää kulttuurihyvinvointi voi rikastuttaa ja kuinka paljon. Siksi kulttuurihyvinvointi edistää ihmisten välistä samanarvoisuutta ja moninaisuuden tuomaa rikkautta. Oleellista on rakentaa entistä houkuttelevampia reittejä luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle.

Hyvinvointia voidaan tukea ihmiselle itselleen merkityksellisellä luovalla toiminnalla sekä rakentamalla yhteyttä luovaan itseen. Kulttuurihyvinvointi voi liittyä taiteisiin ja kulttuuriin mutta myös muunlaiseen merkityksiä tuottavaan toimintaan ja niissä syntyviin jälkiin, kuten urheiluun, nikkarointiin tai puutarhanhoitoon. Näin koemme osallisuutta, kuulumista ja kiinnittymistä itsemme ulkopuolella olevaan todellisuuteen.

Lapsilla on luontaista kuvittelukykyä, uteliaisuutta, optimismia ja ennakkoluulottomuutta. Heille on ominaista nähdä asioita toisin ja hakeutua kohti uusia ratkaisuja. Heillä on valmiudet kaikkiin niihin taitoihin, jotka ovat oleellisia uuden luomiseen ja ihmiskunnan edistyksen aikaansaamiseksi. Yhteiskunnallinen edistyminen ja hyvinvointi riippuu siitä, millainen rooli kauneudentajulla, kuvittelukyvyllä ja moraalisella mielikuvituksella on ihmisten elämässä lapsuudesta eteenpäin.

Kulttuurihyvinvoinnin lisääminen on satsaus tulevaisuuteen. Hyvän tulevaisuuden toivo rakentuu sille, miten onnistumme yhteistyössä avaamaan toisillemme mahdollisuuksia kuvitella hyvä tulevaisuus, joka on niin haluttava, että syntyy tahtoa alkaa tehdä sitä todeksi.

Kirjoittajat
Laura Huhtinen-Hildén, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Anna-Maria Isola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Iina Berden, Opetus- ja kulttuuriministeriö
Mirja Hiltunen, Lapin yliopisto
Arto O. Salonen, Itä-Suomen yliopisto

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *